Brandubh Stud

Cailleach Cairbre

VH20-069-0042 3 Star Prospect

Kantakirjattu 31.01.2021 palkinnolla KTK-II

Rotu, sukupuoli Irlannintyöhevonen, ori
Väri, säkäkorkeus Musta, 172cm
Syntymäaika, ikä 23.05.2020, 8v (satunnainen)
Painotus, taso Kenttäratsastus, CIC2 (vaB/120cm)
Kasvattaja Cailleach Stud, Irlanti (evm)
Omistaja Emmy VRL-14926, Brandubh Stud

Ian on meidän tallin ikioma uljas musta. Me lähdettiin Aidenin kanssa sellaisena sateisena sunnuntaina katsomaan yhtä kimoa tammaa joka me aiottiin ostaa, mutta sen sijaan palattiinkin kotiin pikimustan orin kanssa. Ian asui sillä samalla tallilla missä se tammakin oli myynnissä, ja me ihastuttiin siihen heti ensisilmäyksellä. Se tuijotti meitä kaltereidensa välistä tumma karva kiiltäen, muutama lyhyt otsahius sen rauhallisten silmien edessä. Aika äkkiä siinä se tamma sitten unohtui.

Eikä me kaduta yhtään Ianin ostamista, koska se on niin ihanaluonteinen. Se näyttää ehkä vähän sellaiselta hullulta orilta, koska se on niin iso niin korkeudeltaan kuin leveydeltäänkin, mutta se todellakin on ehkä maailman kiltein hevonen, sellainen lempeä jättiläinen. Ian rakastaa kaikkia ja kaikkea - sen paras kaveri ja lempityyppi ikinä onkin meidän tallikissa Kevin, joka on muuten ihan saman värinen kuin Ian. Tämän kaksikon erittäin harmittomille tempauksille me sitten aina nauretaan talliporukan kanssa.

Kuten arvata saattaa, Ian on myös ihan superkiltti hoitaa. Se nauttii harjauksesta täysin siemauksin ja usein se seisoskeleekin puoliunessa suuret korvat sivuilla ja alahuuli lerpattaen melkein koko hoitohetken ajan. Ian on tosi isokokoinen, mutta se varoo kyllä parhaansa mukaan aina esimerkiksi astumasta hoitajansa varpaille uneksiessaan. Satulavyötä kiristäessä herra saattaa välillä pullistella vähän, mutta ei se todellakaan mitään pahaa tarkoita. Kuolaimet taas Ian ottaa vastaan riemulla - kohta päästäänkin jo pihalle!

Kentällä Ian saattaa aluksi olla vähän tahmeahko, tai mä ehkä kuvailisin sitä ennemminkin hidasliikkeiseksi. Se käyttäytyy aina tosi rauhallisesti ja luotettavasti, eikä se kyllä herkästä säpsähtele. Ori saattaa ratsastuksen alussa olla välillä myös vähän jäykkä, eikä kovin herkkä pohkeelle. Siitä se sitten on kyllä pikkuhiljaa alkanut aina munkin alla vertymään ja sen askel on lähtenyt jo melko pian kevenemään. Ianilla on kyllä tosi hienot liikkeet kouluradoille, kunhan sen saa vain ensiksi innostumaan ja etenemään kunnolla ihan omalla moottorillaan. Ian on luonteeltaan miellyttämishaluinen ja se haluaa kyllä aina tehdä ratsastajansa kanssa täyttä yhteistyötä, mutta joskus se on vain vähän turhan uninen, sanotaanko näin.

Ian omaa mahtavan hyppytyylin, ja sillä riittääkin potentiaalia tosi korkeillekin radoille sekä rataesteillä että maastoesteilläkin. Hypätessä ori yleensä innostuu, joskus jopa vähän kuumuukin, mutta silloinkin se kuuntelee aina ratsastajansa apuja ja yrittää noudattaa niitä mahdollisimman tottelevaisesti. Ian ei mikään maailman ketterin hevonen ole, mutta sillä on ehdottomasti matkaavoittava askel, minkä ansiosta se on yllättävän nopea radoilla. Erityisesti maastoesteiden hyppäämistä Ian rakastaa yli kaiken, ja siinä hommassa ori onkin taitava. Se hyppäisi varmaan vaikka talon yli, jos ratsastaja niin käskisi.

Sukutaulu

i. Calvagh Cadhla
ei virtuaalimaailmassa
id, m, 173cm
ii. Calvagh Caolan
id, mkm, 173cm
iii. Coireall O'Derry   id, mkm, 164cm
iie. Deamhan Dearg   id, rt, 172cm
ie. Attracta
id, rn, 165cm
iei. Tháinig an Coinneal   id, mksrt, 166cm
iee. Athdara   id, rn, 162cm
e. Rosebed Rhiannon
ei virtuaalimaailmassa
id, m, 166cm
ei. Súil Caoineadh
id, m, 167cm
eii. Crohoore Coyle   id, rtkm, 169cm
eie. Morgayne   id, m, 158cm
ee. Rosebed Rachel
id, m, 165cm
eei. Cóimhiotal   id, rn, 168cm
eee. Beag Raicheal   id, rnkm, 155cm

Jälkeläiset

Syntynyt Sukupuoli Nimi Emä
10.01.2021 Ori Brandubh Cros Criostalta Dearbhail Barúnacht
21.01.2021 Tamma Brandubh Cathair Aingeal Aineal ag Caoineadh

Kilpailukalenteri

KERJ-kenttäratsastus (12 sijoitusta)
11.09.2020, CIC2, 4/25, Chersey
16.09.2020, CIC2, 4/25, Chersey
18.09.2020, CIC2, 3/23, Chersey
22.11.2020, CIC2, 3/14, Hiivurin Suomenhevoset
21.01.2021, CIC2, 3/28, Breawa
23.01.2021, CIC2, 5/28, Breawa
11.01.2021, CIC2, 2/35, Cloudfield
13.01.2021, CIC2, 3/35, Cloudfield
18.01.2021, CIC2, 3/35, Cloudfield
25.01.2021, CIC2, 5/28, Breawa
26.01.2021, CIC2, 3/28, Breawa
31.01.2021, CIC2, 4/31, Haltiasalo CUP
ERJ-esteratsastus (5 sijoitusta)
01.10.2020, 120cm, 3/28, Kilpakeskus Chermia
03.10.2020, 120cm, 4/28, Kilpakeskus Chermia
07.10.2020, 120cm, 1/28, Kilpakeskus Chermia
10.10.2020, 120cm, 3/28, Kilpakeskus Chermia
10.10.2020, 120cm, 4/28, Kilpakeskus Chermia
KRJ-kouluratsastus (13 sijoitusta)
16.09.2020, Vaativa B, 3/30, Kuuran Suomenratsut
17.09.2020, Vaativa B, 4/30, Kuuran Suomenratsut
19.09.2020, Vaativa B, 3/30, Kuuran Suomenratsut
19.09.2020, Vaativa B, 2/30, Kuuran Suomenratsut
20.09.2020, Vaativa B, 5/30, Kuuran Suomenratsut
11.10.2020, Vaativa B, 4/24, Kilpakeskus Chermia
11.10.2020, Vaativa B, 5/30, Kilpakeskus Chermia
12.10.2020, Vaativa B, 4/30, Kilpakeskus Chermia
13.10.2020, Vaativa B, 3/46, Chersey
16.10.2020, Vaativa B, 2/46, Chersey
05.02.2021, Vaativa B, 3/48, Hiivurin Suomenhevoset
20.02.2021, Vaativa B, 5/48, Hiivurin Suomenhevoset
26.02.2021, Vaativa B, 2/48, Hiivurin Suomenhevoset
NJ-näyttelyt (1 palkinto)
27.09.2020, kevyet kylmäveriorit, irtoSERT, Brandubh Stud
27.09.2020, luokka, palkinto, Tallin Nimi

Maastoestevalmennus (Minni), 24.01.2021

Nähdessäni mustan hevosen ensimmäisen kerran tuli mieleeni kliseinen ”uljas musta” ajatus ja hymyillen tervehdinkin ratsastajaa, joka paljasti mustan ratsunsa Ianiksi. Juttelimme orista hetken samalla kun ratsastaja viimeisteli alkuverryttelyjä ja sen jälkeen olimme valmiita aloittamaan.

Alkuun ratsukko sai hypätä paria pientä tukkia sekä pientä taloa jotta sain vähän käsitystä orin hyppytyylistä. Ianilla oli hyvä ja ilmava tyyli hypyille ja ori kuunteli ratsastajansa ohjeita hyvin. Pienellä ratapätkällä ratsastaja sai kokeilla lyhentää Ianin askelta ja katsoa millainen vauhti olisi liian hidas orille. Näin saimme hieman raameja sille millaisella tahdilla ratsukko voisi suorittaa rataa, johon koko ajan lisättiin muutama este lisää. Hieman radan puolivälin jälkeen matkaan saatiin mukaan yksi hieman pidempi lähestyminen jossa Ian sai luvalla hieman painaa kaasua ja silti ori kuunteli ratsastajansa neuvoja hyvin. Ori ei tuntunut katsovan mitään radalla olevaa estettä, oli se sitten minkälainen tukki, aita, talo tai tynnyri.

Radan tullessa tutuksi ratsukolle sitä päästiin kokeilemaan erilaisissa tempoissa ja ratsastaja saikin tehdä myös erilaisia teitä ja lähestymisiä eri esteille ja näin herätellä myös Iania siihen että aina lähestyminen ei välttämättä olisi se suorin. Musta komistus suoritti kaikki hypyt korvat tiukasti höröllä ja hyvällä hyppytyylillä eikä se tuntunut sanovan mitään vaikka askel olisi välillä jäänyt puolikkaan verran lyhyeksi tai tullut liian pohjaan.

Pari kisatyylisen suorituksen jälkeen ratsukon suorittaminen oli vain parempaa kuin alkutilanteessa joten annoin luvan itsenäisille loppuverryttelyille samalla kun kerroin ratsastajalle oman palautteeni ja mielipiteeni mustasta orista ja sen suorittamisesta sekä muutaman neuvon ja vinkin kotitreeneihin ja suoritusten parantamiseen tulevaa kisakautta ajatellen. Lopulta oli aika kiittää ratsukkoa valmennuksesta ja poistua paikalta.

Hevosten terapiaklinikka, 18.10.2020

Meidän tallityttö Kiana törmäsi netissä munkin mielestä aika mielenkiintoiseen tapahtumailmoitukseen. Sen nimi oli Terapiahevosten klinikka, ja pikaisesti luettuna peruajatus oli tämä: tallin kiltein ja rauhallisin hevonen voi saada klinikkatilanteessa terapiahevosen tittelit, ja tietysti uuden ainutlaatuisen kokemuksen. Me näytettiin Aidenillekin tätä ilmoitusta ja vaikka se ehti karsinoiden siivouksen keskellä vaan vähän vilkaista Kianan kännykän ruutua, se innostui heti. "Totta hemmetissä pistetään Ferry tonne, siis sehän on ihan luotu tohon!", poika hihkaisi hymy korvissaan. Eipä siltä muuta voinutkaan odottaa, onhan Ferry Aidenin lempparihevonen koko Brandubhin hevoskatraasta.
Asteltiin Kianan kanssa sitten tallipihalle, ja meidän katseet kiinnittyi ihan yhtä aikaa toiseenkin potentiaaliseen tapaukseen tätä klinikkaa varten - Ian! Se on kyllä toinen ihan pomminvarma hevonen, jolta ei lempeyttä puutu, kuten ei sen hevoskaverilta Ferryltäkään.

Klinikkapäivänä oltiin saavuttu Orange Woodiin, tämän tapahtuman pitopaikkaan, oikeastaan yllättävän ajoissa koko tallipoppoon ja meidän valitseman orikaksikon kanssa. Yleensähän me siis ollaan aina myöhässä joka paikasta, eikä se yleensä ole ainakaan mun eikä Kianan syytä... Aika rennosti saatiin siis varustaa Ferryä ja Iania sekä odottaa omaa vuoroamme osallistua ratsastuskokeeseen. Esiarviointi oli tehty jo aiemmin hevosten luonnekuvausten perusteella. Se tapahtumapaikan ja meidän porukan rento tunnelma olikin varmasti hyväksi hevosten suoritukselle kokeissa, vaikka ovathan nuo oripojat muutenkin ehkä maailman rauhallisimpia olentoja. Mäkin sain hyvin valmistauduttua omiin suorituksiini sekä ratsastusta että käytöskokeessa hevosen esittämistä koskien.

Ianin ratsastuskoe sujui myös tosi moitteettomasti ja orin tuttuun rauhalliseen, miellyttämishaluiseen tyyliin. Se oli oman vuoronsa odottamisesta vähän uninen, joten se saapui koepaikalle varmasti aika tahmean, ellei laiskankin näköisesti - toivottavasti tuomari tai terapialiiton jäsen eivät väärinymmärtäneet Ianin käyttäytymistä... Pikkuhiljaa meidän uljas musta siitä sitten piristyikin, ja se teki oikein hyvää työtä kaikissa testeissä. Palvelualttiudessa ja apujen vastaanottavaisuudessa se oli edelleen ehkä hieman unelias, eikä se lähtenyt pysähdyksistä liikkeelle niin helposti kuin olisi ehkä voinut. Tietenkin se kuunteli mua ja suoritti tehtäviä tosi kiltisti ja teki parhaansa mun ohjeiden mukaan, mutta se nyt sattuu olemaan aika alkujäykkä hevonen ihan yleisestikin. Ravissa ja laukassa se taas toimi juuri sopivasti omalla moottorillaan ja kuunteli mua koko ajan. Pysähdykset ja peruutukset kuitenkin sujuivat ihan mielettömän hyvin Ianin kanssa, ja se reagoi istunta- sekä ääniapuihinkin aivan mahtavasti. Kärsivällisyystestissäkin Ian ehdottomasti loisti, sillä se pysyi aivan liikahtamatta ja erittäin rennon näköisenä, kun kävelypätkän jälkeen kirjaimellisesti nakkasin ohjat kädestäni ja annoin orin vain seistä.

Ianinkin kanssa testattiin sitten tietenkin myös sekalaisiin apuihin reagointi. Ensin annoin taas ristikkäisiä apuja kävelypätkillä, kun ohjat oli käännettynä ristiin. Koska Ian on niin verkkainen ja rauhallinen hevonen, se ei ollut epäjohdannaisista avuista moksiskaan, mutta yritti kuitenkin noudattaa niitä niin hyvin kuin vain suinkin kykeni. Ei se oikeastaan ollut edes yhtään hämmentyneen oloinen, se vaan otti koko tilanteen erittäin rennosti. Suusta vetämisen testaaminenkin sujui Ianin kanssa loistavasti, sillä se ei siitä paljoa välittänyt, lopulta vain lähti peruuttamaan rauhallisella tahdilla. Seuraava testi, satulassa heiluminen, oli mun mielestä taas tosi hauskaa ja vaikka vähän siinä nauroinkin, Ian seisoskeli nätisti paikoillaan korvat muhun päin ehkä vaan hitusen uteliaana. Kahisevat vaatteet tai muut äänetkään eivät tätä varmajalkaista oria hetkauttaneet, se oli varmaa.

Sitten olikin Ianin käytöskokeen vuoro, mitä me odotettiin tosi toiveikkaana, koska Ian on käytökseltään ehkä vieläkin rauhallisempi ja mutkattomampi, kuin aiemmin testattu Ferry. Kokeen ensimmäisessä osiossa eli ihmisen kanssa toimimisessa oli ensiksi luvassa paikallaan seisominen, jossa Ian suoriutui erityisen hyvin - se ei liikahtanut kyllä mihinkään suuntaan. Taluttaessa ori liikkui aika verkkaisesti, mutta se oli vaan ihan hyvä, että pysyin helposti sen rytmissä mukana, iso hevonen kun se on. Pysähdykset ja peruutukset onnistuivat lähes moitteettomasti, peruuttamiseen reagointi olisi vain voinut tapahtua ehkä ihan pikkuisen nopeammin. Testatessa suhtautumista hoitotilanteeseen, mun ja hevoseni luo tuli jälleen joukko Ianille vieraita ihmisiä sitä rapsuttelemaan ja koskettelemaan kaikkialta. Siihen Ian tietysti suhtautui rauhallisesti ja lempeästi, eikä se ollenkaan välittänyt uusista ihmisistä tai heidän puuhailuistaan sen ympärillä.

Lopuksi testattiin vielä Ianin sietokyky. Se ei välittänyt kovista äänistä, ei vauvanitkusta, ei musiikista, kuulutuksista tai minkäänlaisista rapinoista. Pamauksen kuuluessa ori hätkähti vähän ja sen olemus muuttui erittäin valppaaksi sekä niin sanotusti liikevalmiiksi, jos sille olisi tarvetta. Olin Ianista ihan hirveän ylpeä - se todellakin on pomminvarma hevonen! Ihan viimeiseksi testattiin vielä Ianin reagointi tilanteisiin, joissa on häiriötekijöitä. Lapsien, irtokoirien sun muiden juostessa ohi ei Ian hetkahtanutkaan, mutta kyllä se kuitenkin tosi uteliaalta ja valppaalta näytti - ehkä vähän myös siltä, että haluaisi mukaan pitämään hauskaa.
Lue koko tarina tarinakirjasta...

Tarinaluokka: maastoestekilpailut, 27.09.2020

MEJ Orange Wood Ranchissa

Mä vain kiillotin ja kiillotin Ianin pikimustaa karvaa edelleen, vaikka mulle huudeltiin jo että kohta meidän pitäisi olla valmiita menemään radalle. Nämä oli mun ekat maastoestekisat pitkään aikaan ja olin aika stressaantunut, vaikka Ian onkin ehkä maailman luotettavin hevonen ja ollaanhan me molemmat kokeneita maastoradoilla. Siinä kaiken melun ja kiireen keskellä mun puhelin sitten piippasi pari kertaa ja oletin sieltä tulevan meidän tallipojalta Aidenilta jotain tsemppausviestiä tai muuta vastaavaa. Avasin nopeasti viestin ja se oli oikeastaan virhe - "Hitto sori, Bonnie pääs aidoista läpi ja nyt se juoksentelee jossain tuolla kylillä". Ei ainakaan lievittänyt stressiä, sen voin sanoa. Hemmetin Aiden. Ja Bonnie.

Me oltiin Ianin kanssa yllättävän rauhallisissa meiningeissä jo lähtöportilla kohti maastorataa, mutta sitten alkoi satamaan. Ja oikeastaan tosi tosi kovasti. Ian heilautti muutaman kerran korviaan ja sen nätisti laitettu harja alkoi pikkuhiljaa näyttää vähän kurjalta, mutta muuten sade ei oria kyllä näyttänyt lainkaan hetkauttavan. Kun oli vihdoin meidän vuoro lähteä radalle, painoin pohkeet Ianin kylkiin ja maiskautin vähän, ja mun uljas musta pinkaisi hieman verkkaisesta perusluonteestaan huolimatta reippaasti eteenpäin ja liiti ensimmäisen maastoesteen yli suurella kaarella korvat tötteröllä. Ja taisi mulla itsellänikin olla hymy aika huomattavissa, vaikka räntäsade pistikin meitä vastaan aika voimalla. Onneksi on hevonen, jolla on leijonan rohkeus sekä sydän täynnä kultaa!

Lähdimme Ianin kanssa heti napakalla tahdilla liikkeelle kohti ensimmäistä estettä, joka oli trippeli yhdistetty tukeista ja renkaista. Ian hyppäsi sen tosi rohkeasti ja todellakin ilmavalla kaarella, aivan kuin todistellen sitä, että hän kyllä kykenee suorittamaan tämän radan rankkasateesta huolimatta. Ori kyllä ponnisteli joka esteen yli ihan mahtavalla tarmolla ja kuunteli munkin apuja huolellisesti. Tokaa estettä ei meinattu ensin edes täysin huomata, kun oltiin vähän shokissa kaikesta siitä sateesta ja hälskeestä. Se oli aika kapeassa raossa aitauksen sekä seinän välissä, mutta sen ylittäminen onnistui kuitenkin Ianin skarpin luonteen ansiosta hienosti. Paitsi että me säikähdettiin kanssa vähän sitä, kun yllätyksenä tämän esteen jälkeen ilmeisesti kisojen aikaan vahingossa irti päässyt koiranketale rynnisti meidän edestä - luojan kiitos se oli nopea eikä jäänyt Ianin kavioiden alle! Pienestä järkytyksestä ja sydämentykytyksistä selvittyämme kolmannen esteen, heinäpaaliokserin yli jälleen taas liidettiin ja Ian todella tuntui nauttivan radan hyppäämisestä, sillä se harppoi eteenpäin sen verran innokasta tahtia kuunnellen silti mun tasapainottavia apuja.

Neljäs este oli kivieste ja sen jälkeen tulikin aika tiukka käännös ylämäkeen viitosesteelle, joka oli pieni traktori. Mä itse vähän mietin, että mitäköhän siitä tulee, koska ylämäki vaati voimaa ja este oli aika hurjan näköinen, mutta Ian oli kuin ei mitään. Siitä ei montaakaan (erittäin suurta) laukka-askelta kulunut, kun hypättiinkin jo puunrunkoeste. Sitten jälleen supertiukan ja ainakin meidän puolesta sadesäästä huolimatta aika rohkean käännöksen takana häämötti pensaseste, joka me ylitettiin Ianin mustat koivet vähän pensaikon yläosaan rahisten. Seuraava eli kahdeksas este olikin vähän helpompi, puunrunkoeste. Se oli aika suoralla lähestymislinjalla, joten siinä ehti hiukan nauttia tuulenvireestä ja ehkä vähän kärsiä siitä sateestakin. Pian meidän edessä näkyivätkin radan viimeiset esteet, jotka sijaitsivat hiekkakentän puolella. Ensin vähän isomman esteen yli veteen ja koko ratsukko litimäräksi siitä loiskinnasta, vaikka kyllähän me sitä oltiin jo valmiiksi sen kaatosateen takia. Siitä sitten vielä laukka-askel tai pari ja hitusen pienemmän esteen yli, ja pohkeet hevosen kylkeen maaliviivalle onnellisesti laukaten!

Iltatalli sadesäässä, 08.09.2020

Ihan viimeiseksi lähdettiin hakemaan sisälle ihanaa Iania, joka on varmaan mun lempihevonen Brandubhista. Katseltiin samalla vähän joka nurkasta, josko Kevin-kissaa näkyisi jossain, mutta mustaa karvaista häntää ei meidän suruksi vilahtanut missään. Alettiin aika paljon jo huolestua, koska sitä ei tosiaan ollut muutamaan päivään näkynyt missään. Kun me saavuttiin tarhalle, Ian oli heti portilla vastassa tosi surumielisen näköisenä. Sade oli litistänyt sen harjan ihan kokonaan ja sen pikimusta karva ei enää kiiltänyt niin kuin yleensä.

Me huomattiin kyllä heti, että jokin on vialla. Orilla ei näkynyt sen tavanomaista pilkettä silmäkulmassa, eikä se työntänyt pehmeää turpaansa uteliaasti meitä kohti. "Voi Ian, mikä sulla on?" kysyin ääneen ja huokaisin huolestuneesti. Aiden sanoi, että se varmaan on vaan vähän masentunut siitä säästä, mutta Ian on yleensä niin urhea, etten uskonut sateen lannistavan sen mielialaa ainakaan noin paljoa. Kiinnitin orin punaisen riimunnarun sen päitsien hopeiseen alarenkaaseen ja taputin sen mustaa, lihaksikasta kaulaa. Maiskautin hieman, ja Ian lähti aika hitaasti kävelemään mun rinnalla talliin vievää polkua pitkin.

Tallissa ori oli edelleen tosi alakuloisen oloinen, ja me oikeastaan harkittiin jo eläinlääkärin soittamista paikalle, koska normaalisti Ian on aina niin reipas ja eloisa kaveri. Nyt sen sateessa litimäräksi kastuneet suuret mustat korvat vain lerpattivat surullisen näköisenä lähes vaakatasossa ja sen pää oli painuksissa. Mutta sitten tapahtui ihme - Ian nosti yhtäkkiä päätään korvat aivan höröllään sekä silmät toiveikkaana, ja hörisi eteenpäin katsoen. Kevin! Kevin oli tullut takaisin seikkailultaan.
Lue koko tarina tarinakirjasta...

copyright © Brandubh Stud 2020 / webdesign © Cery 2020
Tämä on virtuaalitalli / Tämä on virtuaalihevonen